keskiviikko 26. syyskuuta 2007

Sanoista syntynyt

Veljeni innostamana päädyin kirjoittamaan tänne ja täytyy sanoa, että olen innostunut pohtimaan luovaa kirjoittamista näin julkisestikin. Tähän saakka olen jutellut asiasta läheisten ihmisten sekä muiden kirjoittajien kanssa.

Jos katselee kirjoitushistoriaani taaksepäin, voisin sanoa, että olen kirjoittanut aina; kirjeitä, päiväkirjoja, pienoisnovelleja ja muutakin. Mutta kirjoittaminen ei aikaisemmin ollut johdonmukaista vaan pikemminkin satunnaista. Kirjoitin inspiraatiohetkinä ja usein pidemmät kirjoitukset jäivätkin kesken.

Löysin uudelleen sanojen maailmaan kolme vuotta sitten. Taukoa välissä oli kymmenen vuotta, hyppäsin sinä aikana liian tiukasti arkeen kiinni. Pidin kirjoittamista turhana, koska en nähnyt mahdollisuuksia kehittyä siinä mihinkään.
Onneksi sain käsiini kansalaisopiston kurssioppaan ja sieltä silmiini osui kirjoituspiiri. Minulla ei ollut ennakkokäsityksiä asiasta, joita monella ihmisellä on, vaan menin uteliaana mukaan. Onneksi tein niin, sillä sieltä palo kirjoittamiseen alkoi. Ensimmäisenä vuotena hieman takkuillen, mutta onneksi löysin runouden maailman ja helmikuussa 2005 kirjoitin ensimmäisen runoni.

Kirjoituspiirin avulla lähdin etsimään luovuutta minussa. Löysin paljon kirjoituspalstoja netistä, innostuin kirjoittamaan enemmän runoja ja tutustuin muihin kirjoittajiin. Kehittymisen into oli mahdoton ja luovuushuiput välillä huikeita. Alussa kuitenkin olin edelleen inspiraatiokirjoittaja ja kirjoittaminen luonnistui vain hiljaisuudessa.

Nyt olen tässä, opiskelen luovaa kirjoittamista Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Tai pitäisikö sanoa, että opiskelisin, jos vain saisin aloitettua kaiken kunnolla. Kirjoitan muutenkin paljon; kirjoituspiirin tehtäviä, erilaisia kilpailutekstejä, Satyyri-verkkolehteen ja tietenkin runoja. Lisäksi yritän pyörittää kotiäidin arkea ympärilläni. Ja kyllä, vuorokaudessani on vain 24 tuntia ja tarvitsen kaiken lisäksi paljon unta.
Tässä blogissa siis ajattelin kirjoittaa suhteestani kirjoittamiseen, kehittymisestä (jos sitä tapahtuu) ja kirjoittajaminän tasapainoilusta kotiäitiyden kanssa.

Ei kommentteja: