Kirjoitan pitkän pätkän tekstiä, luen sen pikaisesti läpi ja totean sen olevan hyvä. Annan levätä hetken ja sen jälkeen taas kielioppivirheiden tarkastelua ja muuta hienosäätöä, riippuen vähän mikä teksti on kyseessä.
Sen jälkeen onkin aika luovuttaa teksti jonnekin, jos ei sitten anna hautautua arkistoon. Jos teksti lähtee muualle, tulee itsekritiikki istumaan viereen ja kertoo, että mitä siinä tekstissä oli vielä vikana. Jos ei kukaan kommentoi tekstiä, voi siitä päätellä paljon. Varsinkin huonoina hetkinä teksti on sitten emämunaus, jota kukaan ei ymmärrä ja hetken on varma, ettei kirjoita enää koskaan.
Eräs ystäväni valaisi, että minun tekstit eivät ole helppoja. Sen vuoksi niiden kommentointi on vaikeaa, eikä tekstien herättämiä tunnetiloja voi hetkessä muodostaa sanoiksi, palautteeksi. Toisaalta olen tämän ottanut ohjenuoraksi, mutta kriittisenä päivänä en osaa ajatella edes noin positiivisesti.
Tästä voisi päätellä, että minun tekstit on joskus haukuttu ja sanottu, että niissä ei ole päätä eikä häntää. Olisikin helpottavaa, jos näin olisi tapahtunut. Mutta ei, ja minussa asuva pelko odottaa sitä päivää, jolloin ilkeämielinen kriitikko käskee vaihtaa kynän johonkin muuhun. Kertoo, ettei minusta ole kirjoittamaan kuin kirjeitä.
Joskus on se päivä, että saan ihmisen, joka ei edes tahdo ymmärtää minun kirjoituksiani, hyökkäämään kuin Hytönen kimppuuni. Olenko minä valmis sellaiseen, ilman että oikeasti lopetan siihen kirjoittamiseni?
Mikä olisi minulle se paikka, mistä saisi rehellistä, rakentavaa ja opettavaa palautetta? Sellaista, ettei kehuvan palautteen takana epäilisi aina olevan kiltteyttä tai miellyttämistä?
Toivon, että ystäväni, tukijat ja opettajani olisivat sellaisia, jotka sanoisivat suoraan mitä ajattelevat. Jos vaikuttaa, etten kykene enää kehittymään, olisi hienoa saada tietää se ennen kuin tieto olisi itselle liian rankkaa.
Minä mietin, miten muut kokevat hiljaisuuden. Siis jos tekstistä ei saa kommenttia, mitä se tarkoittaa? Tai miten itse kommentoitte toisten kirjoituksia, jos luette ystävän tekstiä tai jonkun tuntemattoman. Kirjoitatteko rehellisen kommentin oikopäätä vai miten tuette, kannustatte tai teilaatte?
Ja mitä odotatte omille teksteillenne sanottavan?
Niin ja onko tällä blogilla yhtään lukijaa? :) Tähän on pakko pistää hymiö, vaikka Wordin oikoluku ei sitä ymmärrä ja yrittää jattää pisteet pois. Auttamattomasti vanhanaikainen, kuten omalla tapaa minäkin.
Sen jälkeen onkin aika luovuttaa teksti jonnekin, jos ei sitten anna hautautua arkistoon. Jos teksti lähtee muualle, tulee itsekritiikki istumaan viereen ja kertoo, että mitä siinä tekstissä oli vielä vikana. Jos ei kukaan kommentoi tekstiä, voi siitä päätellä paljon. Varsinkin huonoina hetkinä teksti on sitten emämunaus, jota kukaan ei ymmärrä ja hetken on varma, ettei kirjoita enää koskaan.
Eräs ystäväni valaisi, että minun tekstit eivät ole helppoja. Sen vuoksi niiden kommentointi on vaikeaa, eikä tekstien herättämiä tunnetiloja voi hetkessä muodostaa sanoiksi, palautteeksi. Toisaalta olen tämän ottanut ohjenuoraksi, mutta kriittisenä päivänä en osaa ajatella edes noin positiivisesti.
Tästä voisi päätellä, että minun tekstit on joskus haukuttu ja sanottu, että niissä ei ole päätä eikä häntää. Olisikin helpottavaa, jos näin olisi tapahtunut. Mutta ei, ja minussa asuva pelko odottaa sitä päivää, jolloin ilkeämielinen kriitikko käskee vaihtaa kynän johonkin muuhun. Kertoo, ettei minusta ole kirjoittamaan kuin kirjeitä.
Joskus on se päivä, että saan ihmisen, joka ei edes tahdo ymmärtää minun kirjoituksiani, hyökkäämään kuin Hytönen kimppuuni. Olenko minä valmis sellaiseen, ilman että oikeasti lopetan siihen kirjoittamiseni?
Mikä olisi minulle se paikka, mistä saisi rehellistä, rakentavaa ja opettavaa palautetta? Sellaista, ettei kehuvan palautteen takana epäilisi aina olevan kiltteyttä tai miellyttämistä?
Toivon, että ystäväni, tukijat ja opettajani olisivat sellaisia, jotka sanoisivat suoraan mitä ajattelevat. Jos vaikuttaa, etten kykene enää kehittymään, olisi hienoa saada tietää se ennen kuin tieto olisi itselle liian rankkaa.
Minä mietin, miten muut kokevat hiljaisuuden. Siis jos tekstistä ei saa kommenttia, mitä se tarkoittaa? Tai miten itse kommentoitte toisten kirjoituksia, jos luette ystävän tekstiä tai jonkun tuntemattoman. Kirjoitatteko rehellisen kommentin oikopäätä vai miten tuette, kannustatte tai teilaatte?
Ja mitä odotatte omille teksteillenne sanottavan?
Niin ja onko tällä blogilla yhtään lukijaa? :) Tähän on pakko pistää hymiö, vaikka Wordin oikoluku ei sitä ymmärrä ja yrittää jattää pisteet pois. Auttamattomasti vanhanaikainen, kuten omalla tapaa minäkin.
