Kirjoitan pitkän pätkän tekstiä, luen sen pikaisesti läpi ja totean sen olevan hyvä. Annan levätä hetken ja sen jälkeen taas kielioppivirheiden tarkastelua ja muuta hienosäätöä, riippuen vähän mikä teksti on kyseessä.
Sen jälkeen onkin aika luovuttaa teksti jonnekin, jos ei sitten anna hautautua arkistoon. Jos teksti lähtee muualle, tulee itsekritiikki istumaan viereen ja kertoo, että mitä siinä tekstissä oli vielä vikana. Jos ei kukaan kommentoi tekstiä, voi siitä päätellä paljon. Varsinkin huonoina hetkinä teksti on sitten emämunaus, jota kukaan ei ymmärrä ja hetken on varma, ettei kirjoita enää koskaan.
Eräs ystäväni valaisi, että minun tekstit eivät ole helppoja. Sen vuoksi niiden kommentointi on vaikeaa, eikä tekstien herättämiä tunnetiloja voi hetkessä muodostaa sanoiksi, palautteeksi. Toisaalta olen tämän ottanut ohjenuoraksi, mutta kriittisenä päivänä en osaa ajatella edes noin positiivisesti.
Tästä voisi päätellä, että minun tekstit on joskus haukuttu ja sanottu, että niissä ei ole päätä eikä häntää. Olisikin helpottavaa, jos näin olisi tapahtunut. Mutta ei, ja minussa asuva pelko odottaa sitä päivää, jolloin ilkeämielinen kriitikko käskee vaihtaa kynän johonkin muuhun. Kertoo, ettei minusta ole kirjoittamaan kuin kirjeitä.
Joskus on se päivä, että saan ihmisen, joka ei edes tahdo ymmärtää minun kirjoituksiani, hyökkäämään kuin Hytönen kimppuuni. Olenko minä valmis sellaiseen, ilman että oikeasti lopetan siihen kirjoittamiseni?
Mikä olisi minulle se paikka, mistä saisi rehellistä, rakentavaa ja opettavaa palautetta? Sellaista, ettei kehuvan palautteen takana epäilisi aina olevan kiltteyttä tai miellyttämistä?
Toivon, että ystäväni, tukijat ja opettajani olisivat sellaisia, jotka sanoisivat suoraan mitä ajattelevat. Jos vaikuttaa, etten kykene enää kehittymään, olisi hienoa saada tietää se ennen kuin tieto olisi itselle liian rankkaa.
Minä mietin, miten muut kokevat hiljaisuuden. Siis jos tekstistä ei saa kommenttia, mitä se tarkoittaa? Tai miten itse kommentoitte toisten kirjoituksia, jos luette ystävän tekstiä tai jonkun tuntemattoman. Kirjoitatteko rehellisen kommentin oikopäätä vai miten tuette, kannustatte tai teilaatte?
Ja mitä odotatte omille teksteillenne sanottavan?
Niin ja onko tällä blogilla yhtään lukijaa? :) Tähän on pakko pistää hymiö, vaikka Wordin oikoluku ei sitä ymmärrä ja yrittää jattää pisteet pois. Auttamattomasti vanhanaikainen, kuten omalla tapaa minäkin.
Sen jälkeen onkin aika luovuttaa teksti jonnekin, jos ei sitten anna hautautua arkistoon. Jos teksti lähtee muualle, tulee itsekritiikki istumaan viereen ja kertoo, että mitä siinä tekstissä oli vielä vikana. Jos ei kukaan kommentoi tekstiä, voi siitä päätellä paljon. Varsinkin huonoina hetkinä teksti on sitten emämunaus, jota kukaan ei ymmärrä ja hetken on varma, ettei kirjoita enää koskaan.
Eräs ystäväni valaisi, että minun tekstit eivät ole helppoja. Sen vuoksi niiden kommentointi on vaikeaa, eikä tekstien herättämiä tunnetiloja voi hetkessä muodostaa sanoiksi, palautteeksi. Toisaalta olen tämän ottanut ohjenuoraksi, mutta kriittisenä päivänä en osaa ajatella edes noin positiivisesti.
Tästä voisi päätellä, että minun tekstit on joskus haukuttu ja sanottu, että niissä ei ole päätä eikä häntää. Olisikin helpottavaa, jos näin olisi tapahtunut. Mutta ei, ja minussa asuva pelko odottaa sitä päivää, jolloin ilkeämielinen kriitikko käskee vaihtaa kynän johonkin muuhun. Kertoo, ettei minusta ole kirjoittamaan kuin kirjeitä.
Joskus on se päivä, että saan ihmisen, joka ei edes tahdo ymmärtää minun kirjoituksiani, hyökkäämään kuin Hytönen kimppuuni. Olenko minä valmis sellaiseen, ilman että oikeasti lopetan siihen kirjoittamiseni?
Mikä olisi minulle se paikka, mistä saisi rehellistä, rakentavaa ja opettavaa palautetta? Sellaista, ettei kehuvan palautteen takana epäilisi aina olevan kiltteyttä tai miellyttämistä?
Toivon, että ystäväni, tukijat ja opettajani olisivat sellaisia, jotka sanoisivat suoraan mitä ajattelevat. Jos vaikuttaa, etten kykene enää kehittymään, olisi hienoa saada tietää se ennen kuin tieto olisi itselle liian rankkaa.
Minä mietin, miten muut kokevat hiljaisuuden. Siis jos tekstistä ei saa kommenttia, mitä se tarkoittaa? Tai miten itse kommentoitte toisten kirjoituksia, jos luette ystävän tekstiä tai jonkun tuntemattoman. Kirjoitatteko rehellisen kommentin oikopäätä vai miten tuette, kannustatte tai teilaatte?
Ja mitä odotatte omille teksteillenne sanottavan?
Niin ja onko tällä blogilla yhtään lukijaa? :) Tähän on pakko pistää hymiö, vaikka Wordin oikoluku ei sitä ymmärrä ja yrittää jattää pisteet pois. Auttamattomasti vanhanaikainen, kuten omalla tapaa minäkin.
2 kommenttia:
Mielestäni kommentoija saattaa suhtautuu sanoihinsa yhtä kriittisesti kuin kirjoittajakin. Usein pelätään, että sanotaan jotain väärää...etenkin silloin, kun pitäisi antaa rakentavaa palautetta. Mutta mitä ihmettä me oikein pelkäämme?
Kommentoimattomuus voi tietenkin olla sitäkin, että ei ole ehtinyt tutustua tekstiin niin hyvin, että haluaisi sitä vielä kommentoida ja usein teksti unohtuu lukea.
Kunpa vain muistaisimme, että hiljaisuus on pahinta palautetta, mitä voimme toisillemme antaa. Se herättää kirjoittajassa epätietoisuuden tunteen. Se ei anna mitään vihjettä, miten kirjoittamisessa voisi kehittyä. Se jättää välinpitämättömän kuvan henkilöstä, jolta palautetta odotetaan. Kehityshaluiselle kirjoittajalle on äärimmäisen tärkeää saada tietää, mitä hänen sanansa toisessa ihmisessä herättävät.
Tomille:
Tuon tunnistan itsessänikin, siis että kommentoinnissa punnitsen sanani tarkkaan. Enkä koskaan kommentoi sellaista tekstiä, mistä en löydä mitään positiivista sanottavaa. Vaikka antaisin kritiikkiä, pitää ne tekstin voimavaratkin sieltä löytää.
Mutta toi siun vimeinen lause, se on niin totta. Siis tuo tiedon saaminen, mitä sanat toisissa herättävät, se on todella tärkeää. Jos tekstit ei kosketa tai kiinnosta tai aiheuta mitään reaktioita, niin parempi saada tietää se, kuin odottaa ja miettiä, missä on vika.
Mie julkaisen tekstejäni jonkun verran täällä bittiavaruudessa. Normaali ihqutuspalaute ei heilauta, mutta jos sitäkään ei saa, niin johan sitä miettii, että missä on vika. Edellenin lause söi itsensä, eli siis myös pelkkää ihqutuspalautettakin tarvitsee jos mitään muuta ei saa. Vaikka se palaute ei auta kehittymään, se kertoo, että sentäs joku lukee tekstejäni.
Lähetä kommentti