Luovuusmyrskyssä

Kun viettää viikonlopun tuntemattomien ihmisten seurassa, voisi seurauksena olla happamat mielialat ja kaaos arjessa. Onneksi minulle kävi toisin saadessani vierailulle kymmenisen ihmistä ympäri Suomea. En tuntenut ketään vaan meitä yhdisti ainoastaan rakkaus sanoihin, runoihin.
Yhteiset arjen askareet ja opettajan vetämä viiden tunnin kurssi, loi kai pohjaa sille saumattomalle yhteishengelle, mikä valtasi porukan. Ilta sujui erilaisten improvisaatioharjoitusten parissa myöhään yöhön asti.

Mietin, vaikka mieleni on edelleen sekavassa kaaoksessa, että mikä oli tämän viikonlopun anti kirjoittajaminälleni? Oliko kurssi tehokas, vaikka siellä tuntui, etten saanut sanaakaan paperille?
Olen tiiviistä kirjoittamisviikonlopuista oppinut, että tulokset näkyvät usein vasta viikkojenkin päästä. Asiat hautuvat ja muhivat päästä, kunnes ne vain tulevat ulos. Mutta nyt koin positiivisen yllätyksen, sillä sanat vaan valtaavat minut.
Käsittelemämme aihe, itsensä rakastaminen, on saanut nyt runoissani vallan. Kuinka suloista on hehkuttaa minuuttaan tai etsiä sitä, miettiä niitä syitä, miksi itseään pitäisi rakastaa. Tai miksi itsensä rakastaminen on niin vaikeaa?

Kuitenkin nyt sormista tippuu lauseita paperille ja mieli on hilpeässä sekamelskassa. Kuinka voi ihminen olla kotona, kun on kyseessä hyvä porukka ja hulluus samaan asiaan. Eikä tarvitse miettiä, että jollakin olisi tarve olla korkeammalla kuin toisilla.
Ehkä minä etsiessäni paikkaani kirjoittajien maailmassa, olenkin jo löytänyt oman porukkani, joiden seurassa on hyvä olla.
Punaviinihumalassa uskaltaa monesti tehdä mitä vain, mutta kuka uskaltaa laulaa improvisaatio-oopperaa yöpuvussa tuntemattomalle yleisölle? Minä se en ollut, mutta heidän joukossa olisin senkin kai kyennyt tekemään.

Luovuus tarvitsee hyviä kokemuksia, ihmisiä ja inspiraatiota. Ehkä kuitenkin yksi suuri asia on löytää samanhenkisiä ihmisiä, jotka jaksavat keskustella kirjoittamisesta yöhön saakka ja nauttivat siitä yhtä paljon kuin itsekin.

” paljon olen ollut
ja tässä hetkessä vielä enemmän
olen kohdannut kasvoni
koskettanut kättäni

hitaasti
rakastunut itseeni”